lauantai 21. lokakuuta 2006

Silkkimaalaus

Villan yhdistäminen silkkiin oli mahdollista. Olin nähnyt sen sekä kirjoissa että opettajan työnäytteissä. En siis antanut periksi.

Aloitin silkin maalaamisesta. Sekoitin neljää eriväristä silkkimaalia (punaoranssi, oranssi, tumma lila, vaalea lila), asetin silkin kehykseen ja yhdessä pikku toipilaani kanssa maalasimme ”märkää märälle”
-tekniikalla 900 x 900 mm kokoisen alueen. Iisa sirotteli paikka paikoin kosteisiin paikkoihin rakeista merisuolaa. Kohtiin muodostui kauniita kukkasia.

Kankaan kuivuttua kiinnitin värin silittämällä nurjalta puolelta. Parin päivän päästä huuhtelin vielä ylimääräisen värin ja silitin huivin kuivaksi. – Tulos oli hohtavan upea, ja oli hieman sääli leikata kangas kahtia.

Valitsin syksyn lämpöiset värin myös villoista. Jaoin villat kahteen osaan, jotta ne riittäisivät molemmille puolille. Pesuhuoneeni lattialla asettelin villoista geometrisen kuvion, jonka olin hahmotellut aiemmin väriliiduin kartongille. Taitavat kädet -ohjelmasta tv:stä sain vinkin, että muoto on kätevä sommitella, jos villat kastaa kuumaan Marseille-saippuaveteen jo sommitteluvaiheessa. Asettelin silkin villojen päälle ja yritin kohdistaa toisen puolen villat täsmälleen samoihin kohtiin. Tarkoituksena oli, että villakuidut sitoutuisivat toisiinsa silkin läpi.

Seuraavaksi käärin kaiken tiukalle rullalle siten, että alimmaiseksi tuli solumuovi ja päällimmäiseksi kaislamatto. Rullasin ja avasin, saippuoin, käänsin ja korjasin asetelmaani vielä 5 – 6 kertaa, kunnes olin melko tyytyväinen. Vanutuksen tein saamieni ohjeiden mukaisesti aloittaen kuumasta. Vuoroin kuumalla, vuoroin kylmällä vedellä annettiin tuotteelle shokkihoito. Samalla huuhdottiin saippuavesi pois.

Prässäsin ja muotoilin tuotetta vielä rätin ja höyryn avulla ja lopuksi ripustin sen kuivumaan toivoen parasta.

Vasta seuraavana aamuna saatoin tehdä tärkeät havainnot: silkin pinta oli kuumassa vedessä menettänyt hohtonsa, silkkivärit olivat haalistuneet ja monessa kohdassa villat eivät olleet pysyneet täsmälleen kohdistettuina, joten ne eivät olleet kiinnittyneet silkin läpi.

Ainoa keino korjata työtä olisi kirjoa irti oleviin kohtiin muutamia pistoja villalangalla. Myönteistä oli, että huivi oli iloinen ja kevyt. Minun herkälle hipiälleni se tosin oli aivan liian karhea. Ankaran 7 tunnin työskentelyn tulos oli myös kipeä kroppa. En ollut arvannut, että huovuttaminen olisi niin fyysistä työtä.

Silkkimaalaus oli tuttu tekniikka, mutta silkin
ja villan yhdistämnen ei ollutkaan niin helppoa...




Tähän asti kaikki sujui hyvin, mutta koska
silkki ei kestä kuumaa pesua, ei loputulos
tyydyttänyt: Tuote siirtyi Patinaan.

tiistai 10. lokakuuta 2006

Lohikäärme kultasarvi

Opiskelin käsityökoulu Velmassa syksyn 2006, kun olin vuorotteluvapaalla 1. kerran. Huovutin tuolloin ensimmäistä kertaa elämässäni ja muutaman harjoitustyön jälkeen innostuin yhdistämään vesi- ja neulahuovutusta leikkieläimiin. Syntyi vihreä lohikäärme, jonka tarinan dokumentoin muistiin. Se on tässä.

Lohikäärmeitä on internetissä niin monta kuin on mielikuvitusta, ei kuitenkaan ollut yhtään huovutettua. Myöskään kolmiulotteisen leikkieläimen työstämisestä sisärakenteista ulospäin ei löytynyt neuvoja.

Ideointi


Ideoinnin lähtökohtana käytin
Rudolf Koivun
hahmoa sadusta Vihreä lohikäärme.



https://dl.dropboxusercontent.com/u/84461118/Lohik%C3%A4%C3%A4rme%20kultasarvi%20eli%20Porkkanan%20huovutus.pdf
Kuva on linkki alkuperäiseen dokumenttiin (Dropbox, public)


Lohikäärmeen päätä muotoillessa täytyi pitää mielessä, että on kyse käärmeestä, ei siis hevosesta. Ensimmäisestä versiosta tuli aasi. Yritin hahmottaa pään muodon kolmioksi sekä edestä että sivusuunnasta katsottaessa. Yhdistin pieniä kappaleita. Porkkanan osat ovat: pää, vartalo, kaksi häntäpalaa, harja kolmesta palasta, neljä jalkaa, joissa kussakin on erikseen kantapää ja rautalankanilkka varpaineen, sekä siivet, joita yhdistää rautalanka vartalon läpi. Sarvet on tehty niin, että otsalohko on jaettu kuuteen osaan ja kutakin osaa on jatkettu villalla. Lisäksi on käytetty täytepaloja.



Tekniikan opettelua


Vaahtomuovin veisto on työlästä, koska materiaali on erittäin sähköistä. Myöhemmin opin, että vaahtomuovi kannattaa kastella työstövaiheessa. Rautalangan tulee olla muovipäällysteistä, sillä huovutuksessa sisustuksetkin kastuvat läpimäräksi eikä lanka saa ruostua. Kuumaliima on käyttökelpoista, mutta huovutusneula ei läpäise sitä (eikä rautalankaa). Villaa on neulattava ainakin neljä kerrosta, mieluiten eri suuntiin. Jokaisen kerroksen neulaamiseen meni minulta 3 – 4 tuntia.








Koekaniinina minulla oli kaniini. Huomasin, että villa liikkuu märkähuovutusvaiheessa ja vaahtomuovi pilkahtaa helposti esiin. Jälkikäteen ohuita kohtia voi paikkailla neulalla. Käytin Porkkanan eri kerroksissa värejä, joista osa ei edes näy lopputuloksessa. Halusin kokeilla eri villalaatuja ja sitä, miten ne sekoittuvat märkähuovutuksessa.

Huovutusvillan kilohinta vaihtelee paljon riippuen maahantuojasta, laadusta ja ostopaikasta. Kalleinta on ostaa askartelukaupan pieniä, valmiita pakkauksia. Ennen märkähuovutusta Porkkana oli suloisen villava ja halittavan pehmoinen, mutta haisi niin lampaalta, ettei Iisa (7 v) halunnut leikkiä sillä. Lampaan haju jäi ikävä kyllä myös lopputulokseen.

Märkähuovutus


Märkähuovutuksessa hieroin Porkkanan tarkasti yltä päältä Marseille-saippualla ja lämpöisellä vedellä moneen kertaan. Jouduin myös hieman lisäämään villaa rintaan neulalla. Lopuksi annoin puhdistavan ja vanuttavan loppushokkihoidon: kylmää ja kuumaa vettä vuoronperään.



Märkähuovuttamiseen kului 6,5 tuntia eli yksi kokonainen päivä. Porkkana ja pupu pääsivät perheen kanssa saunaan kuumiin löylyihin kahdestikin kolmen päivän aikana.

Vihdoin ne olivat kuivaa sisuksiaan myöten ja lohis pääsi käsityökoulu Velmaan ihailtavaksi. Opettaja pyysi, että Porkkana tulisi käsityökoulun esitteeseen ja Kätevä-messuille. Vastasyntynyt oli kuitenkin vielä hieman ujo, eikä uskaltautunut julkisen yleisön silitettäväksi.




https://www.dropbox.com/s/5yldh35qt0yukor/Lohikäärme%20kultasarvi%20eli%20Porkkanan%20huovutus.pdf


Pohdintaa...

En ole pitkään aikaan tuntenut niin syvää käsillä tekemisen tyydytystä kuin valmistaessani Porkkanaa omia aivojani vaivaten. Se on melkein virheetön; jopa siivet ovat juuri niin hivenen läpikuultavat kuin olin ajatellut. Muutamat asiat olisin ehkä tehnyt toisin: varpaiden ympärille oli turha kieputtaa vaahtomuovia kun olisi voinut laittaa villaa, sarvet olisi voinut tehdä hieman jämäkämmiksi, rintakarvat voisivat olla hieman tasaisemman väriset…

Miksi huovutetut lelut ovat hinnakkaita? Työtunteja menee valmistamiseen valtavasti!


torstai 5. lokakuuta 2006

Pieni olkalaukku

Valitsin elämäni ensimmäiseksi huovutustyöksi kolmiulotteisen muodon. Toivoin, että voisin huovuttaa lampaanvillan kiinni silkkivuoriin.

Totesin, että huovutus on hidas ja työläs prosessi. Ilmeisesti työn sisällä ollut muovinen kaava esti vuorin kiinnittymisen. Kaavan idea on, että voi tehdä saumattoman tuotteen, sillä se estää puoliskoja takertumasta toisiinsa.

Vanutusvaiheessa työtä oli mukava muovailla, mutta tasapaksua pintaa oli vaikea saada aikaiseksi. Jouduin paikkailemaan työtä paljon neulan avulla. Korjatut kohdat katosivat näkymättömiin prässäyksen avulla. Neulasin sapluunan läpi työn somisteeksi jousella ampuvan naisen.

Ompelin pussin sisälle vuorin, jonka olin maalannut silkkiväreillä tummanpunaisin sävyin.

Kantohihnan pyörittelin saippuaisissa käsissäni. Tavoitteena oli tasapaksu, melko ohut hihna.

Viimeistelynä ompelin ylijäämäpalasta pussiin napinreikäläpän ja kiinnitin poronluisen napin. Vielä jäi pieni pala huopaa, josta barbie sai lämpimän talviliivin.







maanantai 21. elokuuta 2006

keskiviikko 22. maaliskuuta 2006

Lastenhuoneen verhot








Tein lapsen huoneeseen verhot Harjulan kansanopiston värjäyskurssilla. Ne pääsivät kevätnäyttelyyn. 

Verhokangas on anopin ex lakanoita. Verhot on painettu ns. sekatekniikalla. Tein sapluunat taloa ja aurinkoa varten. Käytin myös runsaasti vehnäjauhomössöä, jonka pois raapiminen jätti vahvan muiston: ei tuntunut kivalta kynsien alla.