keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Muisto työkaverille

Joskus kohtaa ihmisen, josta ei haluaisi päästää irti. Kun työkaveri muutti toiselle paikkakunnalle, halusin antaa hänelle mukaan jotain itse tehtyä, värikästä, pehmeää ja syliin sopivaa. Tällainen siitä tuli.


Keräsin facesta kuvia, joiden arvelin olevan merkityksellisiä. Yhden sieppasin kaverin työhuoneen taululta (otin kuvan siitä). Muutin kuvat mustavalkoiseksi ja tulostin ne tekstiilikankaalle.

Beatles-kangas liittyy perheen musiikkijuttuihin. Sen olin joskus ostanut Wexleriltä. Kuvasta ei erotu, mutta tilkut ovat tosi pieniä, koska kangasta oli niin niukalti. Kaikki meni!



keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Käsin maalattu tilkkutakki

Sain tekstiilitaiteilijalta lahjoituksena valtavan määrän tilkkuja ja ihan käyttämättömiäkin kankaita. Kierrätin suuren osan, mutta hienoimmat, maalatut tilkut otin säästöön. Kenties jonain päivänä uskaltaisin tehdä niistä jotain ihmeellistä. Tarvitsisin vain inspiraation. Ei tarvinnut odottaa kauan. Ottobre design kevät/kesä 2/2017 osui ruokakaupassa silmääni ja siitä löytyi sopiva kaava (jota Harjulan opettajani vähän korjasi minua varten).

Aloitin tilkkujen lajittelun ja sommittelun epämääräisin tuntein.



Ihmettelyssä kului ilta sun toinenkin. Ensin lajittelin materiaalin, joka oli pääasiassa yhteen suuntaan venyvää pellavaa. Poistin joustamattomat palat pinosta. Leikkasin tilkut järkevän muotoisiksi: poistin ihan pienet tai ohuet suikaleet.

Materiaalia ei voinut pestä. Se tuoksahti hieman koiralle, mutta päätin, että jos haju ei häipyisi tuulettamalla, niin pesisin takin vasta valmiina.


Halusin laittaa johonkin näkyvään paikkaan pitsiliinan. Ensin mietin toista olkapäätä. Löysin lahjoitusten joukosta pellavainen, käsin tehdyn pitsiliinan. Se loisti luonnonvaaleana eikä istunut väriltään, mutta muodoltaan oli hyvä. Päätin maalata pitsin mustaksi kangasvärillä. Lisäsin vähän lilaa virkattuihin kohtiin, ompelin hauraat kohdat muliinilangalla kestäviksi ja työn kuivuttua silitin tilkkutöissä käyttämääni kaksipuoleista liimakangasta taakse. Liima ei kestänyt juuri lankaan, joten ompelin liinan kauttaaltaan lilalla koneompeleella.





Selkäosa onnistui hienosti. Maalattu pinta kuultaa pitsin läpi ja kerää katseita. Sain kaikki tilkut riittämään, kun käytin muutamissa paikoissa muutaman tilkun joustamatonta, mustaa pellavaa. Ihan kaikkeen joustava pellava ei riittänyt. 

Työmäärä oli suuri. Kaikki tilkut on tikattu päältä. Vuoriin käytin osin itse värjättyä puuvillaa, osin Wexlerin itse värjätyn näköistä puuvillaa, joka pesussa haalistui mukavasti. Sivusaumoissa on syvät taskut ja vetoketjullinen povitaskukin on kunnioitettavan suuri. Ajattelin tuolloin passia ja lentolippuja. 

Huppu on suuri ja myös vuorillinen. Sitä jouduttiin hieman pienentämään. Vetoketju voisi olla parempi. Hätiköin sen kiinnittämisessä ja etukaistale hieman kupruilee. Joustava pellava vain on niin kerta kaikkiaan haastava materiaali.


Viimeistelin takin itse tehdyllä lautanauhalla. Ostin tähän projektiin ainoastaan vetoketjun. Kaikki muu on kierrätettyä tai löytyi omista kaapeista.



sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kevään 2017 nuppupeitot




Joulun alla innostuin sinivalkoisesta teemasta. Halusin kokeilla nopeaa tilkkutyötekniikkaa, joka osoittautui kuitenkin aika hitaaksi. Ehkä kokeilen myöhemmin uudelleen. Tässä lopputulos.




Miniatyyripurjeveneiden ompelu helpottaa työstressiä. Näitä voi sommitella omaksi ilokseen. Blokki valmistuu nopeasti ja tulos on usein hienompi kuin osaa arvatakaan. Käsin maalatut kankaat sopivat näihin hyvin.


Sain lahjoituksena pikkuserkultani Hilkalta puuvillaa, johon oli painettu lintuja. Tiesin heti, että halusin siirtää niitä nuppupeittoihin ja jotenkin yhdistää purjeveneisiini.




Aiemmista tilkkutöistä minulle oli jäänyt kissojen jämäpaloja. Olin juuri syksyllä saanut ison värjäysprojektin valmiiksi: turkoosia, punaista, oranssia ja lilaa. Oli niin pimeää, että halusin jotenkin tuoda valoa maailmaan.


perjantai 20. tammikuuta 2017

Pupu ja porkkana

Valmiit amigurumit.

Toteuttamattomien ideoiden pinosta löytyi pupun ja porkkanan ohje. Tein vielä alastomalle jussikalle jämälangasta lämpöisen kaulaliinan. Kasvot on kirjottu 3-säikeisellä muliinilangalla.

Pupun pituus kantapäästä päälakeen on noin 23 cm, porkkanan keltainen osa 9 cm.

Keskeneräinen vaihe.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Tyttövauvan vaunupeitto

Kollega saa alkuvuodesta tyttövauvan. Halusin piristää lähinnä itseäni ja tarjouduin tekemään iloisen, tuikkivan peiton. Mielessäni oli jo pitkään ollut malli, jota sitten sovelsin. Tähden kaava on jostakin tilkkukirjasta skannattu ja muutettu sopivaan kokoon.

Tilkkujen valinta ja koko työ oli helppoa sen jälkeen, kun olin ottanut uuden Husqvarnani haltuun. Tämä on ensimmäinen applikointityöni sillä. Etukäteen olin selvittänyt viisaalta opettajaltani, miten tähden sakaran pää kannattaisi taiteilla: piston leveyttä täytyy säätää kapeammaksi.

Piirsin tähden kaksipuoliselle liimakankaalle ja silitin kiinni tilkkuun leivinpaperin läpi, jotta liima ei tarttuisi silitysrautaan. Sen jälkeen olikin mukava sommittelutyö edessä.

Kaikki kankaat ovat jämätilkkuja tai kavereilta saatuja. Punaiset ja oranssin värjäsin aivan äskettäin Dylon-pesukoneväreillä.

Sommittelua

Peiton vuori on paksua flanellia ja lopullinen koko noin 65 x 53 cm.
Kuvassa näkyy nimikointinauhani: Made with love by Sirkku Aro.


Yksityiskohtakuvia, joissa näkyy, miten tikki kavennetaan ja miten suunta vaihtuu sakaran juuressa.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Ikuisuusprojekti: Ristipisto, osa II

Ristipisto valmistui pikku hiljaa syksyn myötä erilaisten astman pahenemisvaiheiden aikana. Sain valmiiksi verhoillun tuolin jouluksi vihdoin kotiin.

Vaiheita


Reunuksen parsiminen
En ymmärtänyt 22 vuotta sitten, että kangas kutistuu ompeleiden myötä. Verhoilija Saida Korkan kanssa teimme reunaan uudet rajaukset, noin 1,5 cm lisää ristipistoa.

Jouduin miettimään valitessani jäljellä olevista langoista sopivat. Muutamia värejä ei enää ollut jäljellä. Langathan ovat kolmen sukupolven jämälankoja: isän äidin, oman äitini, sisareni ja minun.

Reunuksen värien pohdintaa.

Kaulus alkuvaiheessa

Päätin tehdä istuimen kauluksen erillisenä kappaleena. Saida mittasi koon tarkasti. Ristipistoa piti tehdä kaksi 90 cm pitkää kaitaletta, leveys 10 cm. Kun kaitaleet olivat valmiit, tein vielä ompeluvaraa toiseen reunaan muutaman kerroksen.

Valmiit kauluspalat

Verhoiluvaihe

Verhoilutin tuolin Saidan Verhoomo & Vintagessa

Päällisestä tuli juuri oikean kokoinen. Kuvassa verhoilija Saida Korkka.

 

Valmis tuoli

Lisätty reunus erottuu, mutta ei mielestäni haittaa.

Kaulus istuu hyvin. Mitoitus osui oikein.
Täytyy sanoa, että 50-luvun tuoli näyttää nyt hienolta. Ikuisuusprojektikin voi joskus valmistua.