sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Kalevala CAL -poncho

Kalevala CAL -peitto on Suomi 100 -vuoden hauskin tuote. Lisää CAL-hankkeesta voi lukea sivuilta www.arteeni.fi/kalevalacal-fi

CAL -lyhenne tarkoittaa Crochet Along eli yhteisvirkkaus. Hankkeen takana on 19 suunnittelijaa ja lukuisa määrä vapaaehtoisia testaajia yms. Kukaan ei saanut työstään rahaa, mikä nosti oman arvostukseni svääreihin. Valtava työ! Projektiin sisältyy mm.
  • ohjeiden kääntäminen monelle kielelle
  • kirjallinen ohje ja ohjevideo 
  • runo tai tarina liittyen siihen, miten pala liittyy Kalevalaan 
  • tekninen tuki ja vertaistuki jokaista palaa varten (sain yleensä vastauksen muutamassa minuutissa)
  • kartta, johon voi merkitä oman sijaintinsa (koko maailma) ja josta näkyy, että osallistujia on tuhansia
  • instagram ja face, joissa voi jakaa kuvia omasta työstään
Ohjeet ja  tarkemmat tiedot ovat saatavissa verkosta täältä.

Ryhmähenki oli todella hyvä. Monet kokoontuivat paikkakunnallaan yhden tai usean kerran katsomaan toistensa töitä. Lahdessa tapasimme Taitokeskus Velmassa 11.10.2017. 


Puuvillatilkkuni näyttävät pikkuruisilta villatilkkuihin verrattuna.



Ideointi

Tarkoituksena oli virkata 24 palasta koostuva torkkupeitto, mutta en tarvinnut peittoa, joten kun heinäkuussa 2017 sain tietää hankkeesta, aloin pohtia salmiakkikuvioisen liivin valmistusta jämälangoista: kahta punaista, vihreää, mustaa ja kolmea harmaata. Ostin vain mustaa ja pääväriä viininpunaista, yhteensä 13 kerää.



Konepesu 40 asteessa. Koukut 3 ja 2,5.

Vielä muutaman tilkun virkattuani oli mielessäni edestä auki oleva vaate. Kun mallailin 15 x 15 cm:n kokoisia paperineliöitä vanhan jakun päälle, huomasin, että liivi olisi vaatinut lukuisia puolikkaita ruutuja. Päätinkin virkata ponchon, joka koostuisi 42 osasta: 24 varsinaista palaa, 13 kaksoiskappaletta ja 5 bonuspalaa. Kaula-aukon joutuisin pohtimaan itse, mutta muuten noudattaisin suunnittelijoiden ohjeita.


Oppimisen ilo

Jo alkuvaiheessa selvisi, että ohjeet ja palat olivat monenlaisia: selkeitä ja helppoja, vaikeita ja joskus tulkinnanvaraisia. Katsoin videoita edestakaisin ja käytin aikaa uusien tekniikoiden opiskeluun. Lähes jokaisessa ohjeessa opetettiin uusi silmukka tai tekniikka. Elo-syyskuussa palan virkkaamiseen saattoi mennä lähes koko päivä, marraskuussa enää muutama tunti. Ruutujen ohjeet julkaistiin perjantaisin ja maanantaisin klo 9. Odotin näitä päiviä innokkaasti ja usein jo ilmestymispäivän iltana oli pala valmis.

Kokonaisuutena arvioin, että käytin työhön reilut 500 tuntia ja valtaosan tuosta ajasta purkamiseen. Lisäksi käytin paljon aikaa työn dokumentointiin. Jaoin kuvan heti palan valmistuttua Kalevala CAL -ryhmään ja kavereilleni Facebookissa ja sain paljon tykkäyksiä, mikä kannusti jatkamaan.

Vaikeimmat palat

Arvelen, että lähes kaikki osallistujat ovat yhtä mieltä siitä, mitkä palat olivat haasteellisten kolmen kärki.

Tuonelan joutsen

Neidon kehrä

Pohjolan väki, bonuspala

Pohjolan väki, takapuoli

Kaksoiskappaleet

Päätin sijoitella palat ponchooni siten, että etu- ja takapuolelle ei tulisi kahta saman mallin palaa. Värit vaikuttavat ulkonäköön hämmästyttävän paljon. Kun valmiit tilkut oli levitetty vierekkäin, kumpikaan aikuinen perheenjäsen ei löytänyt pareja!

Kaikki palat valmiina, kaksoiskappaleet vierekkäin.

Esimerkki lähemmin katsottuna:

Väinölän viljavat vainiot, versio 1

Väinölän viljavat vainiot, versio 2

Struktuurin merkitys

Kuvat eivät oikein tee oikeutta virkatuille tilkuille, sillä pinnan 3-ulotteisuus ei näy, jos kuvaa päältä päin. Monessa tilkussa "uloke" on koko mallin suola. Viimeistelyvaiheessa piti olla varovainen, ettei tilkkua silittänyt littanaksi, tappanut sitä. Pari esimerkkiä:

Joukahainen suossa

Ahto pingotettuna

Suosikkimallini

Sain työkavereilta syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Kultasepäntaloon. Päätin teettää hopeisen korun jonkin palan keskustaan. Palan sijoittaisin ponchon eteen. Heti kun näin ohjeen Sammon taontaan, tiesin, että tämä on minun palani.

Jatulintarha-riipus muuntui rintaneulaksi, joka sopi kuin valettu Sammon keskelle sekä aiheensa että ulkoasunsa puolesta. Lisätietoa Jatulintarhasta löydät täältä.


Sammon taonta

 

Yhdistäminen

Joulukuun lopussa pinossa oli 42 palaa ja mielessäni oli selkeä suunnitelma (lukuun ottamatta kaula-aukkoa). Vaihdoin koukun puolta numeroa pienempään. Virkkasin jokaiseen ruutuun ensin ketjusilmukkareunuksen, paitsi takakappaleen sivusaumojen kohdalla jätin takakappaleeseen yhden sivun virkkaamatta. Sommittelin ruudut siten, että
  • samaa mallia ei tullut kahta samalle puolelle
  • painavat palat sijoittuivat keskelle
  • minulle tärkeimmät palat sijoittuivat eteen
  • värit olivat tasapainossa
  • olkasaumojen kohdalla ei ollut samaa mallia vierekkäin

Paljon työtä, pieni pino

Etupuoli

Takapuoli

Seuraavaksi yhdistin palat ohjeen mukaisesti:

Ensimmäinen liitos valmiina

Neljän palan liitos valmiina

Kun sain kaikki palat vihdoin liitettyä, oli ensimmäinen tilaisuus sovittaa. Kaula-aukosta tuli VALTAVA. Lisäksi poncho tuntui painavalta. Se sujahti helposti pääaukon kautta varpaisiin. Minun oli pakko pitää pää kylmänä ja ottaa sakset käteeni. Purkuhommiin. Jouduin irrottamaan etukappaleen reunoista kaksi riviä eli kuusi palaa. Vain yhden saatoin vaihtaa. Muussa tapauksessa minun olisi pitänyt purkaa kaikki etukappaleen liitokset.

Rastilla merkityt piti poistaa.

Kuuden poistetun palan joukossa oli neljä kaksoiskappaletta ja kaksi varsinaista. Harmittaa. Sen vuoksi laitan kuvat tähän:

Sotkan pesä

Kalevalan meri

Helmareunus ja kaula-aukko

Helman reunus oli yllättävän helppo virkata selkeää ohjetta noudattamalla.

Kaula-aukko on symmetrinen, joten ponchoa voi pitää kummin päin vain. Aloitin reunuksen virkkaamisen ja pienentämisen samalla idealla kuin ruutujen välit. Koska poncho on yllättävän raskas, piti kaula-aukkoon virkata ensin muutama tiheä pylväskerros. Pylväät ikään kuin kannattavat koko vaatetta. Niiden avulla ja pylväsryhmien välissä saatoin vähitellen kaventaa aukkoa.

Halusin kokonaisvaikutelman keveäksi, joten tarkastelin, mitä olin oppinut. Olisiko virkkaamissani tilkuissa käyttökelpoista ideaa, jota voisin soveltaa? No oli runsaudenpulaa. Päätin virkata mustalla Ilmattaren (kuva) punaiset pitkäpylväät. Näin kaula-aukon reunaan tulisi yhtenäisyyttä helmareunuksen kanssa.

Reunaan jatkoin vielä helmaa jäljitellen verkkoa siten, että jätin kolme pylvästä väliin kahden sijasta. Näin aukko kaventui hyvin ja vain etu- ja takakulman kavennukset piti miettiä erikseen. Viimeiseksi virkkasin vielä reunaa tukemaan pylväskerroksen ja kiinteiden silmukoiden kerroksen.

Helma: etukappaleen kulman reunus

Etukappale, kaula-aukon suunnittelua

Ilmatar

Kolmen pitkäpylvään ryhmät on virkattu mustalla tehostevärillä.


Kaula-aukosta tuli juuri suunnitellun kaltainen,
tosin purin sen ensin kolme kertaa.

Viimeistely

Noin neljän kuukauden aherruksen jälkeen otin taas yhteyttä tekniseen tukeen facessa. Selvitin, miten viimeistely kannattaisi tehdä, kun on kyseessä puuvillalanka. Sain vinkiksi: Silitä höyrysilitysraudalla paksun pyyheliinan päällä, nurjalta puolelta kevyesti kahden pisteen kuumuudella. Näin tein ja hyvä tuli.

Etupuoli

Takapuoli


maanantai 18. joulukuuta 2017

Suomen suurin joululahja Lahti 2017


Kirahvi

Olin polvileikkauksessa lokakuun lopussa ja jännitin vähän, ehtisinkö toipua niin paljon, että voisin osallistua taas Suomen suurin joululahja PHKS -keräykseen. Aloitin siksi virkkaamalla kirahvin. Pinterest oli noita täynnä ja ohjekin löytyi lopulta ihan suomen kielellä Elinan blogista. Sovelsin sitä hieman.


Surunsyöjä

Jumpparin mukaan nilkan pumppausliike olisi mitä parhainta kuntoutusta, joten uskalsin 1,5 kk leikkauksesta aloittaa ompelun. Pinterest oli täynnä huolisyöppöja eli surunsyöjiä. Päätin kokeilla.

En käyttänyt valmista kaavaa, vaan tein ihan oman versioni. Kaikki materiaalini olivat kierrätettyjä. Mutta.

Kun näytin surunsyöjäni kuvaa vieraalle henkilölle fyssarin odotushuoneessa, hän halusi osallistua kampanjaan. Sain 5 euroa, jonka kiikutin heti Eurokankaaseen. Ostin kunnollista täytettä ison pussillisen, josta riittää vielä seuraavaksi vuodeksikin. Vanhojen tyynyjen pesty mutta muhkurainen täyte ei vain enää tyydytä. Päätin lopettaa sen käytön. Ihan kaikkea ei tarvitse kierrättää. Vanhat tyynyt energiajätteeseen.


Suun sisällä on avaruuskangas.
Sinne ne huolet katoavat maailman ääriin.

Pikkunorsu

Pikkunorsun kaava on piirretty näppärästi suoraan Pinterestistä tietokoneruudun ja voipaperin läpi.

Lumiukkokangasta oli jäljellä vain pieni pala, mutta se on suloisen pehmeää ja ehdottomasti ihana lelumateriaali. Pikkunorsun erikoisuus on sen häntä, jonka sisus on pehmeää silkkilankaa. Tosin en tiedä, miten se käyttäytyy pesussa. Mutta ainakaan mikään osa ei irtoa, sillä ompelen lelut aina kaksinkertaisella, pienellä tikillä. Jos kangas on ohutta, vuoritan sen vaalealla lakanakankaalla. Hännän ompelin erityisen lujasti, sillä se on tehty hypistelyä varten.



Sammakkoprinssit

Myös sammakon kaavan piirsin Pinterestistä. Ompelin sen kuitenkin omalla tyylilläni, sillä minulla sattui olemaan paljon pieniä vihreitä tilkkuja. Tilkkutyötekniikka sopii sammakon jalkoihin hyvin. Applikoin ensin silmät kaksipuolisen liimakankaan avulla.

Harmillisen työlästä, mutta kaikki raajat joutui kiinnittämään käsin vartaloon, siis jokainen piti ommella kolmesti ympäri ( x 2 sammakkoa). Sydämessä on tarranauhan palasen karkea puoli ja sammakon masussa pehmeä.

Täyte vielä puuttuu.
Suu vaikuttaa niin paljon ilmeeseen,
että se kannattaa ommella viimeiseksi.
Tämä kuva pääsi Pinterestiin ilmoituksena,
että olen kokeillut ideaa. Sain monta kivaa palautetta.

Me olemme valmiita leikkimään!
Vielä perhepotretti ennen matkalle lähtöä.


tiistai 12. joulukuuta 2017

Ristipistokortit

Joka joulu täytyy kehitellä uusia ideoita. Jouluna 2017 keksin kyllä niin työläät joulukortit, että olisi kannattanut aloittaa heinäkuussa. Törmäsin nimittäin kirjastossa Anniina Walliuksen kirjaan Anniinan iloiset ristipistot. Ihana kirja ja siitä se lähti. Vietin lisäksi Pinterestissa tuntikausia ja ensi vuotta varten on kerättynä melkoinen ideapankki. Yhden ristipiston tekemiseen meni minulta noin yksi päivä. En ole aloittelija.

Inspiraation lähde

Tonttu ja kisu kummipojalle

Lumiukko ihanalle siskolleni
Kukka rakkaalle ystävälleni
Huomaa helmikirjonta kukan keskellä.
Kuusi kivalle tyttären perheelle
(idea muokattuna Pinterestistä)

Laitoin kankaan taakse hieman liimaa, jotta kuva pysyisi paikallaan. Ompelin satiininauhan (kaksi tikkiä rinnakkain) kuvan ympärille. Kadun sitä, että käytin pieniä kiinnitystarroja tonttukortissa.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Pad-laukku

Olin menossa sairaalaan polvileikkaukseen ja kuulin kaverilta, että mukaan kannattaa ottaa laukku tai reppu padia varten. Lataushuone sijaitsee jossain muualla ja sinne pitäisi kävellä itse apuneuvon kanssa.

Kaikkea sitä osaa, jos yrittää. Kaupasta ei löytynyt, joten ompelin padille täsmäkokoisen, vetoketjullisen pehmoisen pesän. Vuori on kirkas punainen. Ulkotasku piuhalle. Olkahihna vain kaulalle ja pääsen kyynärsauvojen kanssa lataamoon.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Muisto työkaverille

Joskus kohtaa ihmisen, josta ei haluaisi päästää irti. Kun työkaveri muutti toiselle paikkakunnalle, halusin antaa hänelle mukaan jotain itse tehtyä, värikästä, pehmeää ja syliin sopivaa. Tällainen siitä tuli.


Keräsin facesta kuvia, joiden arvelin olevan merkityksellisiä. Yhden sieppasin kaverin työhuoneen taululta (otin kuvan siitä). Muutin kuvat mustavalkoiseksi ja tulostin ne tekstiilikankaalle.

Beatles-kangas liittyy perheen musiikkijuttuihin. Sen olin joskus ostanut Wexleriltä. Kuvasta ei erotu, mutta tilkut ovat tosi pieniä, koska kangasta oli niin niukalti. Kaikki meni!



keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Käsin maalattu tilkkutakki

Sain tekstiilitaiteilijalta lahjoituksena valtavan määrän tilkkuja ja ihan käyttämättömiäkin kankaita. Kierrätin suuren osan, mutta hienoimmat, maalatut tilkut otin säästöön. Kenties jonain päivänä uskaltaisin tehdä niistä jotain ihmeellistä. Tarvitsisin vain inspiraation. Ei tarvinnut odottaa kauan. Ottobre design kevät/kesä 2/2017 osui ruokakaupassa silmääni ja siitä löytyi sopiva kaava (jota Harjulan opettajani vähän korjasi minua varten).

Aloitin tilkkujen lajittelun ja sommittelun epämääräisin tuntein.



Ihmettelyssä kului ilta sun toinenkin. Ensin lajittelin materiaalin, joka oli pääasiassa yhteen suuntaan venyvää pellavaa. Poistin joustamattomat palat pinosta. Leikkasin tilkut järkevän muotoisiksi: poistin ihan pienet tai ohuet suikaleet.

Materiaalia ei voinut pestä. Se tuoksahti hieman koiralle, mutta päätin, että jos haju ei häipyisi tuulettamalla, niin pesisin takin vasta valmiina.


Halusin laittaa johonkin näkyvään paikkaan pitsiliinan. Ensin mietin toista olkapäätä. Löysin lahjoitusten joukosta pellavainen, käsin tehdyn pitsiliinan. Se loisti luonnonvaaleana eikä istunut väriltään, mutta muodoltaan oli hyvä. Päätin maalata pitsin mustaksi kangasvärillä. Lisäsin vähän lilaa virkattuihin kohtiin, ompelin hauraat kohdat muliinilangalla kestäviksi ja työn kuivuttua silitin tilkkutöissä käyttämääni kaksipuoleista liimakangasta taakse. Liima ei kestänyt juuri lankaan, joten ompelin liinan kauttaaltaan lilalla koneompeleella.





Selkäosa onnistui hienosti. Maalattu pinta kuultaa pitsin läpi ja kerää katseita. Sain kaikki tilkut riittämään, kun käytin muutamissa paikoissa muutaman tilkun joustamatonta, mustaa pellavaa. Ihan kaikkeen joustava pellava ei riittänyt. 

Työmäärä oli suuri. Kaikki tilkut on tikattu päältä. Vuoriin käytin osin itse värjättyä puuvillaa, osin Wexlerin itse värjätyn näköistä puuvillaa, joka pesussa haalistui mukavasti. Sivusaumoissa on syvät taskut ja vetoketjullinen povitaskukin on kunnioitettavan suuri. Ajattelin tuolloin passia ja lentolippuja. 

Huppu on suuri ja myös vuorillinen. Sitä jouduttiin hieman pienentämään. Vetoketju voisi olla parempi. Hätiköin sen kiinnittämisessä ja etukaistale hieman kupruilee. Joustava pellava vain on niin kerta kaikkiaan haastava materiaali.


Viimeistelin takin itse tehdyllä lautanauhalla. Ostin tähän projektiin ainoastaan vetoketjun. Kaikki muu on kierrätettyä tai löytyi omista kaapeista.